llistuin Puolalaisten melontakollegojen kutsusta erikoislaatuiselle ”puunhalausretkelle”, jolla käsitys melonnasta ja sen mahdollisuuksia laajeni aivan uusilla tavoilla. Meloimme pientä jokea, jota tukkivat joen yli kaatuneet ja joen ylle kurottavat puut ja majavapadot. Ideana oli ylittää ja alittaa esteet poistumatta kajakista.
Puiden yli kiipeileminen ja ali limboaminen tuovat melontaan aivan uuden, akrobaattisen elementin. Puiden ali ja ohi pujoteltaessa, on kyettävä vääntämään itsensä, milloin etukannelle, milloin takakannelle tai joskus sivuttainkin.
Kajakki pitää olla erittäin hyvin hallinnassa, jotta se saataisiin täsmälleen halutulle linjalle puiden lomaan. Joskus on otettava ahtaassa tilassa pari-kolme kiihdytysvetoa ja nostettava kajakin keula ylitettävän puunrungon päälle mahdollisimman pitkälle ja samalla vauhdilla on siirrettävä paino eteen ja otettava puun toiselta puolelta voimakkaita vetoja, jota päästäisiin puun yli. Jos puu on korkeammalla, kuin veden pinnassa, vauhti ei riitä ylitykseen. Tällöin alkaa työläs punttaaminen, jossa kaikki keinot ovat sallittuja, kajakki vedetään eteenpäin käsillä ja / tai työnnetään melalla. Joskus tarvitaan sekä työntö, että vetoapua.
Vaikein tekniikka on rungon yli kierähtäminen kajakkipyörähdystä muistuttavalla tyylillä. Myös tässä tekniikassa tarvitaan kaverin apua, kajakin nostaminen vedestä vatsa- ja jalkalihaksilla on yllättävän raskas operaatio. Kun kajakki on saatu melojan ”selkään”, on jatko pitkälti sama, kuin kajakkipyörähdyksessä, paitsi, että nyt auttaa painovoima. Puolalaiset kutsuvat tätä tekniikkaa osuvasti ”kilpikonnaksi”, syy selviää tämän jutun avauskuvasta.
Varusteista
Zwalka on erittäin sotkuista puuhaa, jossa varusteet ovat lujilla. Kuivapuku ja aukkopeite ovat alituisessa repeytymisvaarassa, ja kajakin runko joutuu lujille puunrunkoja ylitettäessä. Kannattaa siis jättää viimeisimmät varustehankinnat kotiin ja ottaa mukaan kakkoskalustoa.
Joella tungetaan vähän väliä risujen ja oksien lävitse ja ylitse, mitä moninaisimmissa asennoissa. Kaikki kajakissa ja varusteissa olevat törröttävät ja irtonaiset osat, kansinarut ja remmit ovat vaaraksi ja tulee poistaa. Jopa lipallinen kypärä saattaa olla tiellä.
Kajakki ei mielellään saisi olla liian leveä, kantava, eikä korkea. Korkealla kelluva kajakki vaikeuttaa runkojen alittamista, leveys haittaa oksien läpi pujottelemista. Kajakin on myös syytä olla käyttäjälleen sopiva ja siitä on saatava kunnollinen ote polvilla ja reisillä, jotta kilpikonnatekniikka onnistuisi ja kajakin ohjaileminen olisi tehokasta.
Meloa on lujilla, sillä väännetään, vedetään ja työnnetään. Tämän tyyliseen ”melontaan” sopivat parhaiten vuokrakäyttöön suunnitellut kestävät, muovilapaiset mallit. Symmetrinen lapa on viistettyä parempi. Lavan pään on oltava erityisen kestävä ja paksu.
Turvallisuudesta
Zwalkan riskit on syytä tiedostaa. Jopa hiljainen virtaus painaa puun alle joutuneen melojan vedenalaisiin oksiin kiinni ja johtaa erittäin vaaralliseen tilanteeseen, josta on vaikea irrottautua. Kaatumista on tämän vuoksi vältettävä viimeiseen asti. Voisi olla houkuttelevaa alittaa puun runko kaatamalla kajakki ja nousemalla toiselta puolelta ylös kajakkipyörähdyksellä. Tämä olisi kuitenkin erittäin vaarallista, joen pohja on täynnä uponneita puita ja oksantynkiä joihin on helppo juuttua. Kaatumista ja tahallista kajakin kaatamista on tämän vuoksi vältettävä viimeiseen asti.
Terävät oksat myös raapivat helposti käsiä ja kasvoja. Naarmuilta ei v oi välttyä, mutta silmiä on pyrittävä suojelemaan, on parasta puskea risukon lävitse pää alas painettuna tai sivulle käännettynä.
Puiden ylittämine vaatii paljon voimaa, kajakkia vedetään, työnnetään ja välillä nostetaan. On erityisen tärkeää suojella olkapäitä. Äkkinäiset nykäykset ja voimankäyttö käsien ollessa ojentuneina ylös tai taakse rasittavat olkaniveltä ja voivat aiheuttaa sijoiltaanmenon. Joskus mela juuttuu kiinni oksiin. Jos virta tai painovoima vie kajakkia alas, on melasta luovuttava.
Vaikka tarkoituksena on välttää kajakista poistumista, on mahdottomissa tilanteissa, erityisesti virran ollessa liian voimakas, parempi rantautua ja valita kiertoreitti rannan kautta.
Puolalaiset isännät olivat selvästi miettineet turvallisuutta ja tiedostivat toiminnan riskit. Ryhmä toimi heidän johdollaan organisoidusti, eikä vaaratilanteita syntynyt. Isännillä oli erinomaisen kannustava ja iloinen asenne melontaan. Hikinen ja mutainen punnertaminen muuttui heidän seurassaan jaetuksi iloksi.
Teksti: Kai Lindqvist
Kuvat: Kai Lindqvist, Bartosz Sawicki, Ania Ostapowicz