Liian usein nuoria koskevista asioista päättävät he, joiden oma nuoruus ei ollut aivan eilen. Koska nuoret itse tuntevat omat näkökulmansa ja mielipiteensä parhaiten, liittoyhteisössämme perustettiin vuoden 2026 alussa nuorten asiantuntijaryhmä. Ryhmän tarkoituksena on tuoda nuorten oma ääni entistä paremmin kuuluviin kaikessa lapsia ja nuoria koskevassa päätöksenteossa. Ryhmän kokoonpano löytyy täältä. Vanhuksia hallituksesta on sallittu mukaan Marjon ja Maijan verran – ainakin näin alkuun.
Ensimmäiset palaverit ovat nyt takanapäin. Toistaiseksi fokus on ollut käytännön järjestelyissä sekä livekokoontumisten ja esimerkiksi nuorisoasiantuntijaryhmän esittäytymisten suunnittelussa ensi kesän klassisen soudun ja ratamelonnan PM-kisoissa Tampereella.
Jotakin on silti jo saatu aikaan, sillä kun nuorille antaa toimeksiannon, hyviä asioita alkaa tapahtua. Lajimme ovat pieniä marginaalilajeja – vaikka niiden ei tarvitsisi olla. Asiantuntijaryhmä kokosi yhteen keskeisiä asioita, joihin panostamalla ensi kesän melonta- ja soutukouluista saataisiin enemmän koululaisia jäämään lajiemme pariin. Laji on ensin löydettävä – ja sen jälkeen siinä on pysyttävä.
Laji löytyy sattumalta
Yleisin polku melontaan ja soutuun on sattuma: vanhempi etsi ohjattua kesätoimintaa, isä tai äiti toi paikalle, kaveri kysyi mukaan, lehti-ilmoitus osui silmiin, some-ilmoitus herätti huomion tai postilaatikkoon tullut melonta-/soutukoulumainos toimi kutsuna. Näiden sattumien todennäköisyyttä voimme lajiyhteisönä helposti lisätä. Keinoja ovat esimerkiksi:
- Seurojen nettisivut kuntoon: heti etusivulle selkeä “näin pääset mukaan”
- Helppo ja selkeä polku harrastuksen aloittamiseen
- Selkeä viesti siitä, että lapset ja nuoret ovat tervetulleita
- Kesän aloittelijakurssien (soutu/melontakoulut ja -kerhot) aktiivinen mainostus
- Lehti-ilmoitukset, näkyvyys somessa, yhteistyö kunnan liikuntatoimen kanssa
- Kouluesitelmät
- Koulujen ilmoitustaulut ja lajiesittelyt
- Kaverin kutsuminen mukaan
- Muiden lajien urheilijoiden houkuttelu kokeilemaan
Lajissa pysyminen ei ole sattumaa
Jos ensikosketus on sattumaa, lajissa pysyminen ei ole. Haasteemme on saada uusi harrastaja tutustumaan lajiin niin hyvin, että intoa riittää kesän jälkeen koko talven yli seuraavaan kauteen. Nuorten asiantuntijaryhmä nosti esiin keskeisiä tekijöitä, joiden ansiosta he itse ovat pysyneet mukana:
- Hyvä ja innostava soutu- tai melontakouluohjaaja
- Hyvä valmentaja, jonka kanssa on motivoivaa jatkaa
- Helppo, mukava ja turvallinen aloitus
- Sopivat välineet
- Kaverit, sisarus tai perheenjäsen mukana
- Lajin laaja harrastuneisuus omalla paikkakunnalla
- Kilpailut ja leirit, myös yli lajirajojen
- Oma seura osoitti, että lajissa on polku aina kilpaurheiluun asti
- Yhteisö, joka ottaa vastaan ja johon voi liittyä
Ei kuulosta rakettitieteeltä. Kun seurassa panostetaan koulutettuihin ja innostaviin ohjaajiin, varmistetaan vakaat ja helppokäyttöiset välineet ja tehdään ensimmäisistä treeneistä yhteisöllisiä ja onnistumisen kokemuksia sisältäviä, on huomattavasti helpompaa pitää kesän soutu- ja melontakoululaiset mukana. Hyvä idea voisi olla myös lapsi- ja nuorisoryhmien kokoaminen talvikaudelle yli seura- ja lajirajojen – yhdessä treenaaminen on aina mukavampaa.
Konkreettisia pieniä asioita, joissa voisimme parantaa:
- Ensimmäisen melontakesän loppupuolella ei ole kiire siirtyä kiikkerämpään yksikköön, jolloin kylmenevä vesi voi tuntua turvattomalta. Isommat alukset ovat vakaampia ja turvallisempia aloittelijoilla ja seuraavana kesänä ehtii harjoitella kiikkerämmällä aluksella.
- Soutukoululaisia voisi ottaa kokeneempien, myös aikuisten, joukkueveneisiin mukaan saamaan tuntumaa tekniikkaan. Mallioppiminen voi tarjota oikopolun lajitaitoon.
- Syksyn kisakausi usein jättää soutukoululaiset odottamaan säännöllisten talvitreenien alkua. Sujuvampi siirtymä vesiltä sisäkauteen sitouttaa paremmin.
Laadukas valmennus avaintekijä
Nuorten asiantuntijaryhmä kartoitti motivaatiokuoppia ja keinoja selvitä niistä. Ylivoimaisin keino kadonneen motivaation löytämiseen on hyvä valmentaja. Yksin on mahdotonta kehittyä, vaikka treeni-into riittäisikin. Hyvässä valmennuksessa urheilija kokee kehittymisensä tärkeäksi ja silloin on motivoivaa tehdä työtä kehittymisen eteen.
Melonnan Valmennuskeskus sai keskusteluissa paljon kiitosta: yhteiset treenit, paljon laadukasta valmennusta, valmentajan kiinnostus jokaista urheilijaa kohtaan, selkeä suunta, mitä pitää tehdä ja avoin kehittymisen seuranta, hyvä yhteistyö seuravalmentajien kanssa. (Isot aplodit Jeremylle!)
Myös leirit koettiin tärkeiksi: ne tarjoavat aikaa treenaamiselle, irtiottoa arjesta, kavereita, uusia kokemuksia ja mahdollisuuden treenata yhdessä kenties eri valmentajan kanssa kuin tavallisesti.
Mökkiveneilystä ja retkeilystä kilpaurheiluksi
Kuinkahan moni meistä on käynyt seuraavan keskustelun:
– ”Harrastan melontaa/soutua.”
– ”Joo, meilläkin on mökillä vene!”
Nuoret ovat yhtä mieltä siitä, että lajiemme näkyvyyttä pitää lisätä. Melonta ja soutu eivät ole mökillä ulkoilua vaan kilpaurheilulajeja. Useampi nuori saattaisi löytää lajiemme pariin, jos mielikuva mökkiharrastuksesta päivittyisi trendikkäämpään suuntaan ja olisi yleisesti tiedossa, että melonnassa ja soudussa voi myös urheilla ja kilpailla. Jos kukaan ei tiedä, mitä ratamelonta, koskimelonta, koskipujottelu, maratonmelonta, rannikkosoutu (endurance ja beach sprint), klassinen soutu tai puuvesoutu ovat, harvinaista lajia voi olla jopa vähän noloa harrastaa.
Ei muuta kuin toimeen: some ja TikTok täyteen aurinkoa, vettä, hikeä, irvistystä ja hymyä – ja kiiltäviä pintoja niin hauiksissa kuin veneiden kyljissäkin!
(Jos postaat jotain, tägää Suomen Melonta- ja Soutuliitto, niin jaetaan eteenpäin.)
Yhteisöllisyys
Leirit ja kisat kokoavat yhteisön samaan paikkaan, yhteisöksi, ja yhteisöllisyys on korvaamattoman tärkeää. Etenkin, jos omalla paikkakunnalla oma laji on pieni ja harvinainen.
Leirit nousivat nuorilla erityisen tärkeään asemaan paitsi treenaamisen, myös yhteisöllisyyden suhteen. Leirit tarjoavat kavereita, uudenlaista treeniä, elämyksiä yhdessä ja tunteen yhteen kuulumisesta. Etelän leirit ulkomailla tarjoavat lisäksi mahdollisuuden treenata lajia yhdessä muiden kanssa silloinkin, kun se Suomessa ei ole mahdollista.
Leirit ovat siis paikkoja, joissa yhteisöllisyys rakentuu ja fyysinen suorituskyky kasvaa. Myös kilpailuja olisi mahdollista kehittää yhteisöllisempään suuntaan. Mitä jos kisoihin ei mentäisikään tavoitteella lähteä mahdollisimman pian kiireellä pois, vaan kisatapahtumiin rakennettaisiin lisää yhteisöllisiä elementtejä? Koskilajeissa kehitetään jo mallia, jossa kisaviikonloppuihin sisällytetään valmennusta, ohjattuja harjoituksia ja yhteistä aikaa, joka huipentuu kisavetoihin. Kilpailut ja niihin valmistautuminen auttavat jaksamaan yli motivaatiokuoppien.
Yhteinen lajiemme iso indoor –kisatapahtuma talvikaudella sai yksimielisen kannatuksen asiantuntijaryhmässä. “Vaikka samalle päivälle tulisi useampi lähtö sekä melontaergolla että soutuergolla, eihän se haittaa, onhan kesän kisoissakin paljon lähtöjä!”
Monen ryhmän jäsenen urheilijapolussa on ollut yksi yhteinen tekijä, joka on auttanut kehittymistä, lajissa pysymistä, motivaation ylläpitoa ja urheilijana kasvamista:
Yläkoululeiritys!
Yläkoululeirityksen haku on pian taas auki – saa kertoa eteenpäin.
Siinä nuorten asiantuntijaryhmän ensimmäisiä kuulumisia.
Fiksuja nuoria – mikä tuskin yllättää ketään.
Teksti: Maija Laurikkala-Dewes