Myrskyluodon Maijan jalanjäljissä
Idea Myrskyluodon Maijan jalanjäljissä melontaretkestä syntyi tammikuisena iltana, kun sohva alkoi tuntua liian pysyväiseltä asuinpaikalta ja haave kesästä iski päähän kuin märkä mela. Mieleeni nousi Väderskär – tuo Ahvenanmaan ulkosaariston karunkaunis saari, jossa Åke Lindman aikoinaan kuvasi rakastettua Myrskykuodon Maija -sarjaa. Sarja perustuu Anni Blomqvistin kirjoihin, jotka pohjautuvat hänen omiin kokemuksiinsa ja sukulaistensa kertomuksiin saariston elämästä – maailmasta, jossa meri ja luonto kulkivat käsi kädessä.
Kirjat kuvaavat aikaa ennen sähköä ja nykymukavuuksia, jolloin arki oli täynnä lämpöä, sitkeyttä ja luonnon läheisyyttä. Meri ja tuuli määrittivät elämän rytmin ja haasteet. Tämä maailma muistutti omia isovanhempiani, jotka viettivät vuosittain pitkiä aikoja saaristossa aikana, jolloin kylmäketju tarkoitti maakuoppaa ja romanttinen iltavalaistus syntyi öljylampusta. Elämä ei aina ollut helppoa, mutta siitä huolimatta se oli onnellista ja merkityksellistä – aivan kuten Maijan ja Jannen tarinassa, jossa periksiantamattomuus ja luonnonläheisyys punovat yhteen voimakkaan kertomuksen elämästä saaristossa.
Väderskär ei ole mikään hiekkarannalla loikoiluun kutsuva retkisaari, vaan karu ja tuulille altis ulkosaariston kolkka – eikä sen saavuttaminen kajakilla ole itsestäänselvyys. Mutta joskus unelmat eivät jää vain haaveiksi. Ne pakataan kuivapussiin ja melotaan todeksi. Matkaan lähti kahdeksan seikkailumielistä naista ja edessä oli viikon mittainen melontaretki saaristoon, jossa meri, maisemat, hiljaisuus ja Maijan tarina punoutuivat yhteen.
Päivä 1. Siirtymää, säätöä ja suunnittelua
Ensimmäinen päivä kului matkanteossa ja reissumoodiin virittäytyessä. Tutustuimme toisiimme, karttoihin ja niihin aina yhtä optimistisiin sääennusteisiin, joista toki arvasimme, etteivät ne ihan pitäydy suunnitelmassa.
Päivä 2. Maijan jalanjäljissä Väderskärillä
Ensimmäinen melontapäivä vei meidät suoraan retken pääkohtaan: Väderskäriin. Vastassa oli ristiriitainen näky: kuvausten aikaiset rakennukset ja pihapiiri olivat rapistuneet pahasti. Mutta maisemat – ne olivat juuri sellaiset kuin olimme kuvitelleet. Avara horisontti ja kivikkoinen ranta kertoivat yhä tarinaa elämästä, jossa meri ei ole maisema vaan elinehto. Lähtöhetkellä kohtasimme hiljaisen, koskettavan näkymän: kivellä makasi kuollut joutsen. Sen puoliso uiskenteli lähistöllä itkien yksin jäämistään. Saari muistutti, ettei se ole vain kulissi, vaan osa elävää luontoa.
Päivä 2 jatku. Sälö – ja taivaallinen yllätys
Samana päivänä jatkoimme melontaa Sälön saarelle, pystytimme leirin ja rentouduimme lämpimillä silokallioilla ennen iltaruokailua ja yön valmisteluja. Mutta luonto ei ollut vielä valmis päättämään päivämme: myöhään illalla saimme todistaa harvinaista luonnonilmiötä: taivaalle ilmestyi tulipallo, jota seurasi kirkas viiva ja lopuksi voimakas pamahdus. Kyseessä oli meteoriitti, joka räjähti ilmakehässä Pohjois-Ahvenanmaan yllä. Tähtihetki – kirjaimellisesti.
Päivä 3. Malören – hiekkaranta, uintia ja aurinkoa
Kolmantena päivänä meloimme Malörenin saarelle, jossa meitä odotti hiekkaranta ja ihanan lempeä aurinko. Uitiin, levättiin, tankattiin energiaa ja nautittiin toistemme seurasta ilman kiirettä. Tämä oli se päivä, jolloin melat vaihtuivat hetkeksi rantapyyhkeisiin.
Päivä 4. Myrsky sotkee suunnitelmat
Lähestyvä myrsky sai meidät muuttamaan reittisuunnitelmaamme, ja päätimme viettää seuraavan yön mantereella. Meri ei kysy, haluatko seikkailun, se vain antaa sen. Joskus on viisasta mennä turvaan ennen kuin aallot käyvät liian tuttavallisiksi.
Päivä 5. Melat hetkeksi sivuun – tilalle kulttuuria, pannukakkua ja sosialisoitumista
Tuulen puhaltaessa voimakkaasti pidimme melontatauon ja tutustuimme Bomarsundin raunioihin sekä Kastelholman linnaan. Täytimme suolatasopainot Taffelin tehtaanmyymälässä ja herkuttelimme Smakbyn ravintolassa. Osa porukasta viihtyi museolla ja pannukakun äärellä, illalla taas ryhmä jakaantui: toiset palasivat vesille, toiset jäivät maihin sosiaalistumaan ja nauttimaan illasta kuivin varpain.
Päivät 6 ja 7. Viimeiset päivät
Loppuviikon aikana ehdimme pitää melat käsissä mielemme mukaan, mutta myös tutustua paikallisiin nähtävyyksiin. Kävimme mm. Anni Blomqvisin museossa ja Vinsmedjanilla, maistelimme Amalian limonaditehtaan herkkuja ja kurkkasimme Hållbergsstuganin luolaan – vähän kulttuuria, vähän seikkailua ja tietysti pannukakkuakin maistellen!
Yhteenveto
Reissu tarjosi kaiken, mitä toivoimme – ja vielä vähän enemmän: retkeilyn iloa ja haasteita, luonnon kauneutta, nauruntäytteisiä iltoja sekä yhteisen innostuksen tutkia uutta, joka kuitenkin tuntui yllättävän tutulta. Näimme upeita maisemia, kauniita saaria, telttailimme silokalliolla, uimme, nautimme gourmet-ruokaa trangialla, kävimme iltakävelyllä ja harrastimme viinijoogaa. Lisäksi bongasimme merikotkia, joutsenia, haikaran ja pilkkasiipiä.
Matkasta jäi minulle käteen paljon enemmän kuin kilometrejä kartalle: ystävyyttä, lämpimiä kohtaamisia, merkityksellisiä hetkiä ja luonnon yllätyksiä. Väderskär ei ole enää pelkkä televisiosarjan kuvauspaikka, vaan elävä ja eletty kokemus, joka nyt on osa omaa tarinaani. Tästä tuli reissu, jota muistellaan vielä vanhainkodin viinijoogassa!
Beatrice Huumonen 2025
