Urheilijoille ja lajiliitoille lisää vastuuta uudessa antidopingsäännöstössä

17.12.2014 Yleinen

Vuoden 2015 alussa voimaan tulevan uudistetun Maailman antidopingsäännöstön ja sen mukaisen Suomen antidopingsäännöstön myötä rangaistukset vakavista tarkoituksellisista dopingrikkomuksista kovenevat. Toisaalta rangaistuksista päätetään aiempaa joustavammin ja harkitummin. Dopingtestit kohdennetaan entistä tarkemmin, ja urheilijat ja lajiliitot ovat yhä tärkeämmässä asemassa puhtaan urheilun puolustajina.

Uudessa säännöstössä urheilijoilla, urheilijan tukihenkilöillä ja lajiliitoilla on tärkeä rooli osana dopingvalvontaa ja puhtaan urheilun edistämistä. Heillä on nyt esimerkiksi velvollisuus vaihtaa antidopingorganisaatioiden kanssa tietoja silloin, kun epäillään dopingrikkomusta.

Dopingrikkomusten määritelmä laajenee

Vuoden 2015 alusta voimaan tuleva säännöstö sisältää uuden määritelmän dopingrikkomuksista. Aiemman kahdeksan sijaan dopingrikkomuksia on nyt määritelty kymmenen erilaista. Uudet rikkomukset koskevat erityisesti urheilijoiden kanssa toimivia henkilöitä ja heidän osallisuuttaan dopingrikkomukseen johtavassa toiminnassa.

ADT tulee jatkossa selvittämään dopingrikkomusten yhteydessä myös urheilijan mahdollisten tukihenkilöiden osallisuuden rikkomukseen. Näin on erityisesti silloin, kun dopingrikkomuksen on tehnyt alaikäinen urheilija tai jos tukihenkilön urheilijoista enemmän kuin yksi on syyllistynyt dopingrikkomukseen.

Urheilijoiden ja lajiliittojen vastuu omista antidopingtiedoistaan ja -teoistaan kasvaa

Uudessa antidopingsäännöstössä korostetaan urheilijoiden ja valmentajien vastuuta olla tietoisia antidopingasioista. Urheilijoilla ja urheilijan tukihenkilöillä on samalla oikeus saada riittävästi tietoa antidopingasioista. Tässä suuri vastuu on lajiliitoilla. Lajiliiton tulee järjestää riittävästi koulutustilaisuuksia, joissa urheilijoiden ja valmentajien on mahdollista saada riittävästi ajan tasalla olevaa tietoa sekä oppia tuntemaan oikeutensa ja vastuunsa antidopingasioissa. ADT auttaa lajiliittoja koulutusten toteuttamisessa.

Säännöstö painottaa lajiliittojen edustajien osuutta myös mahdollisten dopingrikkomusten selvittämisessä. Lajiliitolla tulee olla selkeät kurinpitosäännöt, joilla voidaan yksiselitteisesti puuttua esimerkiksi dopingvalvontaa vaikeuttavaan toimintaan. Lajiliiton tulee voida antaa seuraamuksia antidopingtyön vastaisesta toiminnasta, jota on esimerkiksi joukkuepooliin kuuluvan joukkueen toistuva vaadittujen harjoitustietojen toimittamisen laiminlyönti, epäasiallinen käyttäytyminen dopingtestiryhmää kohtaan, kieltäytyminen yhteistyöstä ADT:n tutkiessa mahdollista dopingrikkomusta, urheilijan tukihenkilön kielletyn aineen käyttö tai muunlainen kieltäytyminen noudattamasta yhdessä sovittuja pelisääntöjä.

Tutkinnalliset menettelyt otetaan käyttöön

Uuden Maailman antidopingsäännöstön ja Kansainvälisen testaus- ja tutkintastandardin mukaisesti käyttöön otetaan niin sanotut tutkinnalliset menettelyt. Niillä tarkoitetaan tietojen ja todisteiden hankkimista erilaista lähteistä, esimerkiksi arvioimalla urheilijoiden veriprofiileja tai haastattelemalla ihmisiä. Tietoja käytetään dopingvalvonnan tehostamiseen ja mahdollisten dopingrikkomusten toteamiseen.

Uusi antidopingsäännöstö velvoittaa kaikkia siihen sitoutuneita tahoja, myös urheilijoita ja urheilijan tukihenkilöitä, tekemään yhteistyötä dopingrikkomuksia tutkivien antidopingorganisaatioiden kanssa.Tutkinnalliset menettelyt ovat tärkeitä erityisesti silloin, kun epäiltyyn dopingrikkomukseen ei liity positiivista testitulosta.

Erivapausstandardi uudistuu

Merkittävin muutos uudessa Kansainvälisessä erivapausstandardissa koskee eri antidopingorganisaatioiden välistä keskinäistä erivapauksien tunnustamismenettelyä. Antidopingorganisaatioiden tulee jatkossa tunnustaa toistensa myöntämät erivapaudet, kunhan ne täyttävät Kansainvälisessä erivapausstandardissa määritetyt ehdot. Esimerkiksi urheilijan, jolla kansainväliselle tasolle noustessaan on jo voimassa oleva ADT:n myöntämä erivapaus, tulee (kansainvälisen lajiliiton näin edellyttäessä) hakea kansainväliseltä lajiliitoltaan tunnustusta tälle erivapaudelle.

Jos eri antidopingorganisaatiot eivät ole yhtä mieltä erivapauden myöntämisperusteiden täyttymisestä, Maailman Antidopingtoimisto WADA tekee lopullisen päätöksen erivapauden voimaan tulosta tai jäämisestä.