Eniten vaaliohjelmamainintoja saivat lasten liikunnan lisääminen, kansalaisjärjestöjen toiminnan merkitys sekä liikunnan ja terveyden välinen yhteys.
Vasemmistoliitolla on liikunnasta eniten tekstiä ja oma erillinen tekstikappale, jossa käsitellään aihetta useasta eri näkökulmasta. Muiden puolueiden liikuntakirjaukset ovat tiiviimpiä ja kapeampia. Kristillisdemokraatit korostavat liikunnan terveyttä edistävää merkitystä, SDP toisi liikuntaharrastuksen koulupäivän yhteyteen maksukykyyn katsomatta, keskusta esittää koulupäivään tuntia liikuntaa, kokoomus lisäisi liikuntaa päiväkoteihin ja RKP loisi edellytyksiä tasavertaisille mahdollisuuksille harrastaa urheilua. Kaksi eduskuntapuoluetta – perussuomalaiset ja vihreät – eivät mainitse liikuntaa lainkaan vaaliohjelmassaan.
Eduskuntavaaliohjelmat muodostavat pohjan puolueiden hallitusohjelmatavoitteille. Hallitusohjelman valmisteluprosessin on arvioitu olevan tällä kertaa kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa heti vaalien jälkeen puolueiden on tarkoitus sopia isoista otsikoista, strategisista tavoitteista, jotka hallituskauden aikana toteutetaan. Elokuun lopun budjettiriiheen mennessä hallituspuolueiden on tarkoitus koota tarkempi toimintasuunnitelma, jonka mukaan tavoitteisiin pyritään. Näin on siis ajateltu tehtävän, mutta mitä todellisuudessa tapahtuu, jää nähtäväksi ja riippuu varmasti osittain vaalituloksesta sekä Säätytalolle vaalien jälkeen kokoontuvien puolueiden keskinäisestä dynamiikasta.
Liikkeen, fyysisen aktiivisuuden, lisääminen on kustannustehokas keino monen yhteiskunnallisen tavoitteen edistämiseksi. Vaaliohjelmissa puhutaan hyvinvoinnin lisäämisestä, eriarvoisuuden vähentämisestä, työurien pidentämisestä, terveyserojen kaventamisesta ja syrjäytymisen ehkäisystä. Näitä kaikkia voidaan edistää hyödyntämällä fyysistä aktiivisuutta. Kohtuullisen hyvin puolueet ovatkin liikunnan löytäneet työkalupakkiinsa.
Esimerkiksi tulevan toimintasuunnitelman kuvitteellisten otsikoiden ’työllisyyden parantaminen’, ’talouskasvun aikaansaaminen’ ja ’hyvinvoinnin lisääminen’ alle voitaisiin helposti kirjoittaa tekstiä, jossa liikunta toimii yhtenä tavoitteeseen pääsemisen työkaluna. Valo onkin valmistautunut olemaan aktiivinen siinä prosessissa, jonka seurauksena hallitusohjelma ja toimintasuunnitelma syntyvät.
Puolueiden ohjelmat ovat hyvin eri tyyppisiä. Toiset ovat lyhyitä ja yleisluontoisempia, kun taas toisissa on tuplasti enemmän sivuja ja pikkutarkkoja yksityiskohtia. Monilla puolueilla on virallisten vaaliohjelmien lisäksi erilaisia teemakohtaisia ohjelmia, myös liikuntaan liittyviä. Tässä analyysissa on käsitelty ainoastaan eduskuntapuolueiden varsinaisia vaaliohjelmia. Helsingin Sanomissa todettiin (22.3.15) oivallisesti, että ”vaaliohjelmista näkee, mitkä kysymykset puolueet ovat halunneet tarjota äänestäjille. Vaaliohjelma siis paljastaa, mitä puolue pitää tärkeänä – ja minkä voi sivuuttaa.”
Kärjessä lasten liikunta, kansalaisjärjestöt ja terveyden edistäminen
SDP ja keskusta haluavat lisää liikuntaa koulupäiviin, kokoomus päiväkoteihin ja vasemmistoliitto sekä päiväkoteihin että kouluihin. Keskusta ja vasemmistoliitto ovat sanatarkasti linjassa Valon, Olympiakomitean ja Paralympiakomitean vaalitavoitteiden kanssa vaatiessaan, että liikuntaa on ”tunti päivässä”. Vasemmistoliitto linjaa myös, että ”liikkumisen on otettava huomioon lasten ja nuorten erilaiset tarpeet ja liikuntatuntien kaavamaisesta sukupuolijaosta on luovuttava.” Keskustan ohjelmassa todetaan, että ”ikäihmisten liikkumisen tarpeista on huolehdittava”.
Kansalaisjärjestöjen toiminnan helpottaminen mainitaan SDP:n, keskustan ja RKP:n ohjelmissa. Sekä keskusta että SDP haluavat avata julkisia tiloja kansalaisjärjestöjen käyttöön. RKP ja keskusta purkaisivat järjestöihin kohdistuvaa byrokratiaa. Keskusta varmistaisi järjestöjen rahoituksen ja hyödyntäisi vapaaehtoistoimijoiden asiantuntemusta nykyistä laajemmin. RKP muistuttaa vapaaehtoistoiminnan yhteisöllisestä, hyvinvointia lisäävästä luonteesta ja haluaa varmistaa toiminnan verovapauden. Kristillisdemokraatit kirjoittaa kuntien ja kansalaisjärjestöjen sekä koulujen ja kansalaisjärjestöjen yhteistyön tärkeydestä sekä siitä, että kolmannen sektorin työllistämiseen on ohjattava tukea.
Seikkaperäisimmin liikunnasta kirjoitetaan vasemmistoliiton ohjelmassa. Siinä avataan myös hieman taustoja kuvaamalla, kuinka liikkumattomuus on seurausta monista myönteisistä asioista, kuten digitalisaatio, liikennevälineet ja fyysistä työtä vähentävät koneet, jotka samalla ”luovat yhden suurimmista tulevaisuudenuhista, kun tulevaisuudessa yhä nuoremmat voivat fyysisesti huonosti, sairastuvat ja kuolevat tarpeettoman aikaisin”.
Vasemmistoliitto toteaa liikkumattomuuden aiheuttavan yhteiskunnalle vuosittain 2 miljardin euron kustannukset ja että terveyserot ovat kasvaneet tuloerojen kanssa käsi kädessä. Liikkumattomuuden hinta yhteiskunnalle ja terveiden elämäntapojen merkitys on kirjattu kristillisdemokraattien ohjelmaan. Kokoomuksen ohjelmassa lukee, että veropolitiikalla tuetaan terveyttä edistäviä valintoja. Keskusta toteaa liikuntapalveluiden tukevan terveyttä.
SDP:n, keskustan ja vasemmistoliiton ohjelmissa todetaan, että raha ei saa olla harrastamisen este. Vasemmistoliiton ohjelmassa todetaan, että ”valtion urheilulle antaman tuen on mentävä sellaiseen lasten ja nuorten toimintaan johon kaikki voivat osallistua varallisuuteen, kunnianhimoon tai osaamiseen katsomatta.” Liikuntarajoitteisten osallistuminen harrastustoimintaan ja liikkumisen esteettömyys mainitaan kokoomuksen ja RKP:n ohjelmissa.
Kristillisdemokraatit haluavat laajentaa lahjoitusten verovähennysoikeutta koskemaan ”yleishyödyllistä työtä tekeviä yhdistyksiä ja seurakuntia” ja korostavat työnantajien sekä yhteiskunnan merkitystä liikuntamahdollisuuksien luomisessa. Ulkomaisten rahapelifirmojen tekemien monopolin murtamisyritysten torjuminen mainitaan kristillisdemokraattien ohjelmassa. Vasemmistoliitto haluaa huomioida kävelyn ja pyöräilyn kaavoituksessa sekä parantaa naisten ja vähemmistöjen asemaa liikunnassa ja urheilussa. Vasemmistoliitto vaatii, että ”valtion kunnille liikuntaan antaman tuen on oltava vastikkeellista, jotta se kannustaa kuntia panostamaan sekä erityisryhmien että massojen liikuntaan”.
Kohti hallitusohjelmaa
Osa puolueiden tavoitteista jää hyvin yleisluontoisiksi, osa on konkreettisia. Näin taitaa vaaliohjelmissa olla yleisemminkin. Kirjaukset kuvaavat kuitenkin hyvin sitä, että useimmat puolueet ovat oivaltaneet edes jollain tasolla liikunnan merkityksen yhteiskunnalle. Tästä on hyvä jatkaa vaikuttamistyötä hallitusneuvotteluja kohti. Hallitusohjelmakirjaukset ovat tärkeitä siksi, että kun liikuntaan, urheiluun ja kansalaistoimintaan liittyviä kirjauksia on saatu sisällytettyä hallitusohjelmatekstiin, puolueiden sitoutuminen näiden tavoitteiden edistämiseen on korkeammalla kuin jos asiat olisivat vain puolueiden hyvän tahdon ja kulloisenkin pinnallisen trendivirtauksen varassa.