Ilkka Nummiston muistolle
Tämä kirjoitelma keskittyy lähinnä Ilkka ”Ilu” Nummiston melontaurheilun parissa jätettyyn vanaveteen.
Valtaväestö ei niinkään tunne melontasuorituksia, koska suuren yleisön mielipiteitä muokkaa nykyään TV-näkyvyys ja raha. Niitä ei melonta tarjoa kuin äärimmäisen harvoin, esim. kansanvälisen menestyksen myötä.
Lajirakkaus melontaan, jossa vesi, ilma ja luonnossa olo parhaimmillaan ovat ne elementit, joita jokainen todellinen harrastaja rakastaa. Niistä kumpusivat Nummistonkin lähtöarvot urheilun polulle.
Kesällä 1966 itse kokeilin kilpamelontaa ajankuluksi opiskelukesän vastapainoksi 1960-luvulla alkaneen retkeilymelonnan ja 5-ottelun lisäksi. Niinhän siinä kävi että jatkossakin ja lopputuloksena löysin itseni kanootista.
Kesällä 1966 tutustuin nopeasti myös Nummistoon, joka oli lajimme ykkönen Suomessa monen vuoden ajan. Mutta ei se Nummiston menestys ollut kuin yksi puoli meille kilpamelontakumppaneille. Luulen, että aikalaiset muistavat Ilun aina persoonana, joka toi huumorilla tarpeellista kepeyttä totiseen puurtamiseen. Muistaakseni Mexicon ja todennäköisesti myös Münchenin olympiakisoissa nauroimme yhdessä vielä minuutti ennen starttia.
Ilu toimi joukkueemme ”psykologina” aikana, jolloin ei vielä sillä pestillä ollut virallisia sen alan ammattilaisia.
Melonta toi Nummistolle olympialaisissa K-4:ssa sijoitukset viisi ja seitsemän. Munchenissä Nummisto oli K-1:ssä yhdeksäs. Lisäksi EM- ja MM-kisoissa oli 5.–9. sijoituksia. Hiukan jäi harmittamaan uraa kruunaava huippusijoitusten väistäminen.
Parhaat vuodet osuivat 1000m:n aikakaudella. Vasta Montrealin olympialaisissa 1976 olympia-ohjelmaan tuli 500m matka. 500m oli Turun voimapesän selkeästi paras matka. Nopeus-kestävyys -lahjat jäivät aivan kuin käyttämättä huippumenestyksissä. Yksikön 500m:llä Nummistolla oli MM-kisoissa viides 1971 ja MM-kisoissa vuonna 1973 seitsemäs. K-2 ja K-4 -sarjoissa oli monia 5.–7. sijoituksia. Ne sijoitukset vain vahvistavat kuvaa menestyksellisestä urheilijasta, joka oli porukan dynamo.
Nummiston uralle toi gloriaa myös Münchenin olympialaisten avajaisten Suomen joukkueen lipun kantajan rooli. Meille sen ajan kilpamelojakumppaneille ylivoimaisesti tärkeimpänä jää mieleen nimi Ilu. Siihen nimeen kiteytyy kaikki muistot.
Punkaharjulla 5.7.2019
Jorma Lehtosalo