Saimaan melojat ry on Suomen uusin melontaseura, joka on perustettu 2025. Seuran kotipaikkakunta on Savonlinna ja se keskittyy retkimelontatoimintaan. Saimaan melojat liittyi 2026 Melonta- ja Soutuliiton jäsenseuraksi. Jäsenyyden kautta liitto on ollut tukemassa seuran pyrkimyksiä kehittää melontaan vaadittavia melonnan olosuhteita sekä elvyttämään alueen perinteikästä Ulpukkareittiä. Savonlinna on veden ympäröimä kaupunki joka tarjoaa huikeat mahdollisuudet melonnalle. Paikkakunnalta kuitenkin puuttui melontaseura ennen kuin muutama melonta-aktiivi päätti korjata asian ja näin syntyi Saimaan Melojat.
Savonlinna on kaupunki, jossa vesi on enemmän kuin maisema. Se on reitti, rytmi ja osa arkea. Kaupungin keskusta on rakentunut saarille, ja Saimaa ympäröi Savonlinnaa joka suunnasta. Kajakkeja ja kanootteja näkyy rannoilla, mutta pitkään moni meloja teki retkensä omin päin. Yhteistä kotisatamaa, selkeää melontainfraa tai nimenomaan melontaan keskittyvää seuraa ei Savonlinnassa ollut.
Ajatus omasta melontaseurasta alkoi muotoutua vuonna 2024, kun sosiaalisen median keskusteluissa kohtasimme muutamia samanhenkisiä retkimelonnasta innostuneita ihmisiä. Palasimme yhä uudelleen samaan kysymykseen: miten on mahdollista, että näin vahvasti vesien ympäröimässä kaupungissa ei ole aktiivista melontaseuraa? Kirjallisuudesta ja paikallisesta historiasta löytyy viitteitä siitä, että savonlinnalaiset liikkuivat Saimaan vesillä melomalla jo 1800‑luvun lopulla, ja melontaa oli ajoittain myös järjestäytyneenä toimintana – mutta se oli hiipunut jo vuosikymmeniä sitten.
Lopulta päätimme, ettei pelkkä haikailu enää riitä. Meitä oli aluksi kolme perustajaa. Kukaan meistä ei ollut syntyjään savonlinnalainen, mutta olimme yksimielisiä: tämä paikkakunta ansaitsee oman, aktiivisen ja kehittyvän melontaseuran. Pidimme perustamiskokouksen joulukuussa 2024, ja vuoden 2025 alussa Saimaan melojat ry sai alkunsa.
Toiminta-ajatus oli alusta asti selkeä. Halusimme lähteä liikkeelle aktiivisesti ja tehdä retkimelonnasta näkyvän osan Savonlinnan kaupunkikuvaa. Suunnittelimme viikkomelontoja jo ennen kauden alkua ja kutsuimme mukaan sekä kokeneita melojia että uusia harrastajia. Jo ensimmäisen kauden aikana viikoittaiset kokoontumiset nousivat monille jäsenille viikon kohokohdiksi. Eräs jäsen totesi heti seuraan liityttyään osuvasti: “tätä on odotettu 20 vuotta”.
Keväällä 2025 teimme Saimaan melojien nimissä kuntalaisaloitteen Savonlinnan kaupungille Ulpukkareitin kunnostamisesta ja jätimme lisäksi muitakin aloitteita melonnan ja vesiretkeilyn kehittämiseksi. Jäseniä liittyi tasaisesti lisää, ja viikkomelonnoista muodostui nopeasti yhteisön tärkeä kohtaamispaikka.
Seuran toiminnan myötä jäsenten rohkeus liikkua myös kotirantoja kauempana on selvästi lisääntynyt. Yhdessä melominen, reittien jakaminen ja kokemusten karttuminen ovat avanneet monille aivan uusia näkökulmia omiin lähivesiin. Samalla olemme huomanneet, että moni paikallinenkin on ihmetellyt, missä oikein melomme – he eivät ole tienneet, millainen helmi Saimaa on aivan Savonlinnan lähivesilläkin. Vesiltä avautuva kaupunki ja sen ympäröivät selät, salmet ja saaret yllättävät usein myös ne, jotka luulevat jo tuntevansa kotiseutunsa.
Savonlinna vesistökaupunkina
Savonlinnan identiteetti rakentuu Saimaalle. Kaupunki sijaitsee vesien ympäröimänä, ja keskusta on muodostunut saarille. Noin 40 prosenttia Savonlinnan pinta-alasta on vettä, ja rantaviivaa kaupungilla on jopa 6 000 kilometriä. Vesistöjen runsaus tekee Savonlinnasta luontevan vesiretkeilyn kaupungin: nähtävyydet, kaupunginlahdet ja hiljaiset salmet avautuvat usein helpoimmin juuri vesiltä käsin.
Saimaannorpan koti – vesillä liikutaan vastuullisesti
Saimaa on saimaannorpan ainutlaatuinen elinympäristö. Savonlinnan seudulla norppia elää erityisesti Pihlajavedellä ja Haukivedellä. Siksi melontaretkillä korostuu hyvä vesiretkeilytapa: liikutaan rauhallisesti, pidetään riittävä etäisyys eläimiin, vältetään melua ja noudatetaan liikkumis- ja rantautumisrajoituksia. Erityisen tärkeää on kunnioittaa pesimäaikaa, jolloin osa saarista ja rannoista on rauhoitettu häiriöiden minimoimiseksi.
Saimaan melojien synty on pohjimmiltaan tarina siitä, miten Savonlinnan vesistöistä tuli myös yhteisö. Kun ihmiset löysivät toisensa, syntyi seura, joka haluaa tehdä melomisesta näkyvää, saavutettavaa ja kestävää juuri täällä – kaupungissa, jossa vesi alkaa käytännössä kotiovelta.
Seura-aktiivit Ari ja Asta Saimaan melojien toiminnan mahdollistajina
Ari Aalto
Olen yksi Saimaan melojien perustajajäsenistä ja toimin seurassa edelleen aktiivisesti. Seuran perustaminen sai alkunsa yhteisestä innostuksesta luontoliikuntaa ja melontaa kohtaan sekä halusta luoda avoin, matalan kynnyksen harrastusmahdollisuus kaikenikäisille. Olin mukana suunnittelemassa seuran toimintaa heti alkuvaiheessa, organisoimassa ensimmäisiä melontaretkiä ja koulutuksia sekä rakentamassa yhteisöä, jossa turvallisuus, yhdessä oppiminen ja luonnon kunnioittaminen ovat keskiössä.
Perustajajäsenenä toimiminen on opettanut minulle paljon yhdistystoiminnasta, yhteistyöstä ja vapaaehtoistyön merkityksestä. Koen edelleen tärkeäksi kehittää seuran toimintaa ja innostaa uusia harrastajia melonnan pariin.
Olen 57‑vuotias, ja luonto sekä liikkuminen ovat olleet minulle tärkeitä jo nuoruudesta asti. Melontakipinä syttyi noin 30 vuotta sitten, kun eräs silloisen metsästysseuran ”vanhempi herrasmies” vei minut tutustumaan melontaan Lahden Vesisamoilijoiden tukikohtaan Kahvisaareen. Ensimmäinen melonta Vesijärvellä teki lähtemättömän vaikutuksen – ja siitä lähtien melonta on ollut kiinteä osa elämääni.
Muutettuani Hämeestä Savoon hankin ensimmäisen oman kanootin, mutta huomasin pian, ettei se ollut oma lajini. Kajakki tuntui heti oikealta, ja melontani painottui pitkään pääasiassa Puruvedelle, satunnaisia pidempiä retkiä lukuun ottamatta, kuten viikon mittainen melontaretki Inarijärvellä.
Nykyisin toimin melontaseurassamme sihteerin tehtävissä sekä vastaan seuran verkkosivuista ja sosiaalisen median julkaisuista. Tekemistä riittää, ja toiminta on usein vauhdikasta – erityisesti yhteistyössä Astan kanssa, sillä uusia ideoita syntyy jatkuvasti. Mutta niinhän se menee, että vierivä kivi ei sammaloidu.
Viime kesänä melontakilometrejä kertyi lähes tuhat, eikä se ole suinkaan vähentänyt intoa – päinvastoin. Tuntuu, että mitä enemmän meloo, sitä enemmän haluaa nähdä. Saimaalla on vielä lukemattomia paikkoja tutkimatta. Tulevaa kesää odotan todella innolla.
Asta Dimitrow
Olen 46-vuotias luonnossa liikkuja, ja melonta sekä retkeily ovat minulle tapa olla lähellä sitä, mikä on aina ollut tärkeää: luontoa. Luonnon ilmiöt, alkukantaisuus ja autenttisuus inspiroivat minua myös luovuudessa, suunnittelussa ja käsitöissä.
Ensikosketukseni melontaan sijoittuu syksyyn 2009, jolloin entisen työpaikkani ammattiyhdistyksen virkistyspäivillä Nilsiän Tahkolla yksi aktiviteeteista oli kanootilla melominen. Siitä kipinä syttyi. Muutettuani Siilinjärvelle lähestyin paikallista Suomen Ladun jäsenseuraa ja liityin toimintaan mukaan – tuolloin olin kahden erityislapsen yksinhuoltajaäiti, ja lapset kulkivat usein mukanani myös vesillä. Yhteisössä oli välitön ja opastava ilmapiiri, ja pääsimme sujuvasti harrastuksen pariin. Kun myöhemmin muutin takaisin Savonlinnaan, huomasin nopeasti, ettei täällä ollut aktiivista melontaseuraa. Niinpä sellainen päätettiin perustaa.
Olen yksi Saimaan Melojien perustajajäsenistä, ja minulla on ollut kunnia toimia yhdistyksen puheenjohtajana alusta asti. Pienen yhdistyksen arjessa se tarkoittaa paljon työtä yhteiseksi hyväksi: yhdistystoiminnan opettelua, asioihin perehtymistä ja käytännön järjestelyjä, jotta retket, koulutukset ja tapahtumat saadaan toteutettua. Vaikka puheenjohtajan ajasta iso osa kuluu muuhun kuin itse melontaan, kaikki työ liittyy silti vahvasti siihen, mikä meitä yhdistää – vesille lähtemiseen.
Luonteeltani olen seikkailunhaluinen, sosiaalinen ja innostuva – mutta myös päättäväinen ja sitkeä. Näistä piirteistä on usein hyötyä retkeilyssä, ja vastapainoksi osaan myös pysähtyä nauttimaan luonnon rauhasta, hiljaisuudesta ja kauneudesta. Suunnittelen itse melontareittejä ja -retkiä, ja siksi tarjoamamme retket ovat usein ainutkertaisia luontokokemuksia ja elämyksellisiä. Melon vapaa-ajalla myös seuran retkien ulkopuolella; viime vuonna kilometrejä kertyi hieman alle 1000. Kajakkejakin löytyy tällä hetkellä neljä varusteineen – koska miksipäs ei. Minua kiinnostaa lisäksi melonnan ja vesistökulttuurin sekä Savonlinnan seudun vesistöhistorian taltiointi, jotta kirjoittamattomat tarinat eivät katoaisi. Haluaisin tarinoittaa retkiä paikallishistorian tiedoilla ja kertomuksilla.
Arin ja Astan vinkit melontaretkille ja luotokohteille Savonlinnan seudulla
Katso Arin ja Astan parhaat vinkit luotokohteista ja melontaretkien suunnista Savonlinnan seudulta TÄSTÄ
Lisää juttua ja inspiraatiota alueen melontaretkistä Saimaan melojien melontapäiväkirjasta.
Tutustu lisää Saimaan Melojiin tästä
Teksti ja kuvat: Ari Aalto & Asta Dimitrow
Lisätietoa: asta@saimaanmelojat.fi
