Im memoriam: Torsten ”Nappus” Liljeberg (26.10.1916 – 26.2.2019)

27.2.2019 Yleinen

Tyytyväinen kilpameloja Torsten "Nappus" Liljeberg kisan tai harjoituksen jälkeen
Tyytyväinen kilpameloja Torsten “Nappus” Liljeberg kisan tai harjoituksen jälkeen
Nappus puhdistaa kuntokajakkiaan DPK:n vajalla
Nappus puhdistaa kuntokajakkiaan DPK:n vajalla
Nappus tulevan vaimonsa Haga Liljebergin kanssa Ruotsissa maajoukkuematkalla
Nappus tulevan vaimonsa Haga Liljebergin kanssa Ruotsissa maajoukkuematkalla
Nappus seppelöity SM-kultamitalistina v. 1943. Ensimmäinen henkilökohtainen SM-kulta
Nappus seppelöity SM-kultamitalistina v. 1943. Ensimmäinen henkilökohtainen SM-kulta

Torsten ”Nappus” Liljeberg syntyi 26.10.1916 Helsingin Lauttasaaressa. Hän on osallistunut talvi- ja jatkosotaan JR 13 joukoissa. Ammatiltaan Liljeberg oli puhelinmekaanikko. Hän työskenteli Helsingin Puhelinyhdistyksessä yli 45 vuotta.

Melontaharrastuksen Liljeberg aloitti 16-vuotiaana seurassa Drumsö Kanotister (DK). Ensimmäisen melonnan Suomen mestaruuden K-1 10.000 metrillä hän saavutti ollessaan 26-vuotias vuonna 1943. Seuraavat mestaruudet hän meloi K-1 4×500 viestijoukkueessa vuosina 1945 ja -46. Sotien jälkeen hän siirtyi vuonna 1947 kilpailemaan Drumsö Paddlarklubb:n (DPK) jäsenenä jatkaen siellä menestyksellistä kilpamelojan uraansa. Myöhemmin hän toimi mm. valmentajana, seuran varapj:na ja sihteerinä. Vaimo Haga on myös menestynyt kilpamelojana, hänellä on Suomen mestaruuksia K-2 ja K-4 kajakeilla. Melonnassa on aiemmin hyväksytty Suomen ennätyksiä. Liljeberg saavutti kaksikossa yhdessä parinsa Nils Björklöfin kanssa SE:n K-2 1.000 metrillä ajalla 3.54,6. Tämä ennätys kirjattiin v. 1947 Suomi–Tanska maaottelussa.

Suomen Kanoottiliiton “Suurmestarin” titteli no 12 Liljeberg saavutti vuonna 1951. Hän meloi aktiivikaudellaan 43 Suomen mestaruutta, joista 15 yleisessä sarjassa. Nämä yleisen sarjan yksiköiden mestaruudet hän saavutti kahdesti suosikkimatkallaan K-1 10.000 metrillä, viidesti kajakkikaksikolla, jolloin matkoina olivat K-2 500, 1.000 ja 10.000 m sekä 7 kertaa viestikultaa K-1 4x500m:llä.

Hän on kilpaillut myös MM-kisoissa kahdesti. Vuonna 1950 Kööpenhaminassa, jolloin hän meloi K-2 10.000 metrillä sijalle 11, lisäksi K-4 10.000 m miehistöllä Liljeberg-Olavi Puro-Olavi Ojanperä-Hans Lundberg. Nelikkösijoitus (5) oli lupauksia antava. Vuonna 1954 Máconissa MM-nelikkömiehistön: Hans Lundberg, Lauri Huhtaniemi ja Pentti Turusen kanssa K-4 1.000 m ja 10.000 m kilpailut, sijoitukset molemmilla matkoilla oli 8.

Liljeberg on saavuttanut menestystä myös PM-melonnoissa, joista hänellä on pronssimitali Oslosta K-2 10.000 metriltä vuonna 1951. Hän on kilpaillut lisäksi Suomen Kanoottiliiton maaotteluedustajana vuonna 1950 Kööpenhaminassa, jolloin nelikkömiehistö sijoittui 10.000 m metrillä viidenneksi. Helsingin olympiakisoihin 1952 hänet oli nimetty varamieheksi Kurt Fagerströmin kanssa K-2 10.000 m kaksikkoparille Kurt Wires–Yrjö Hietanen.

Innostus lajitoimintaan vei hänet kilpamelonnan kautta myöhemmin valmentajaksi. Liljebergin toimiessa kajakkimelonnan lajivalmentajana, hän jakoi tietoa kirjoittamalla valmennusohjeita melojille. Hän valmensi myös Suomen K-4 miehistöä: Karl-Gustav von Alfthan, Heikki Mäkelä, Jorma Lehtosalo ja Ilkka Nummisto. Miehistö meloi viidenneksi Méxicon olympiakisoissa 1968, saavuttaen näin Suomen kaikkien aikojen parhaan olympiasijoituksen miehistökajakissa. Karl-Gustav von Alfthan oli Nappuksen henkilökohtainen valmennettava.

Huumoria ei ole puuttunut Liljebergin melonnan alkuvaiheista, sillä hän on muistelut kirjassa ”Urheilumme kasvot” kuinka hän ensimmäiseen kilpailuun valmistautuessaan oli istunut kanoottiinsa väärinpäin, mutta selvittyään alkuvaikeuksista ja -kommelluksista yllätyksekseen voitti kilpailun.

Nappuksella oli hyvä silmä meloja-aihioista. Hän rekrytoi muun muassa työpaikkansa oppipojan Leo Kaukiaisen DPK:n melojaksi vuonna 1957. Jorma Lehtosalo muistaa Nappuksen valmentajana, joka huolehti urheilijoiden asiat todella hyvin. Nappuksen positiivisuus, iloisuus ja elämänmyönteisyys on tehnyt vaikutuksen kaikkiin henkilöihin, joilla on ollut mahdollisuus tutustua häneen. Jos Nappus kuuli joidenkin moittivan poissaolevaa henkilöä, hän useimmiten ryhtyi puolustamaan tätä. Nappuksen tavattuaan jäi aina hyvä mieli. Hänestä huokui poikkeuksellista ihmisyyttä. Hän oli loputtoman kiinnostunut melonnasta vielä yli 100-vuotiaanakin.

Nappuksen tähtihetki oli presidentin Niinistön 100v-itsenäisyyspäivän vastaanotolla, jossa hän pääsi 100-vuotiaana veteraanina ensimmäisenä kättelemään presidenttiparia ja istumaan presidentin viereen juhlakahvipöydässä. Samana vuonna hänelle myönnettiin Suomen Kanoottiliiton kunniajäsenyys ja Kansainvälisen Kanoottiliiton Rion 2016 olympialaisten harvinainen kunniamitali merkittävästä elämäntyöstään melonnan hyväksi.

Lämmin osanotto Nappuksen omaisille heidän suuressa surussaan.

 

Jorma Honkala, Risto Lehtinen

Kuvat: Suomen melontamuseon kuva-arkisto