Motivaatiotiede on kiinnostunut ihmisten ajattelutavoista, kun he pyrkivät tavoitteisiinsa. Tutkimuksissa viimeisen 40 vuoden ajalta paljastuu selkeästi kaksi erilaista ajattelutapaa, joilla on iso vaikutus kaikkeen arkipäiväiseen tekemiseemme. Ikävä kyllä se kaikkein yleisin niistä näyttää olevan se huonompi, mitä tulee kykyymme oppia ja kohdata haasteita.
Columbia Business Schoolin motivaatiotieteen keskuksen apulaisjohtaja Heidi Grant Halvorson on maailman johtavia mindset-tutkijoita. Hän kertoi 925 Festivaaleilla, mistä mindsetissä on kysymys ja miten sitä voi käyttää tavoitteenasettelussa, palauteen antamisessa sekä onnistumisten ja epäonnistumisten käsittelyssä.
”Amerikkalaiset selittävät poikkeukselliset suoritukset mielellään synnynnäisinä kykyinä. ’Olet nero. Olet luova. Olet matikkaihminen.’ Tämä tarina on virheellinen. Ihmiset, jotka saavat ainutlaatuisia asioita aikaan, tekevät paljon työtä niiden eteen. Tuloksissa on aina kysymys siitä, mitä teet, ei siitä, mitä olet. Lahjakkainkaan ihminen ei pääse mihinkään ilman toimintaa”, Grant Halvorson johdatteli mindsetin tunnistamiseen.
Onko tavoitteena olla hyvä?
Motivaatiotutkimuksessa on tunnistettu pelkistäen kaksi erilaista ajattelutapaa. Ensimmäinen, ja yleisin, lähtee tavoitteesta olla hyvä (be good). Yritän olla hyvä työntekijä, hyvä äiti, hyvä puoliso. Ja niin edelleen.
Erilaiset tilanteet ovat mahdollisuuksia todistaa jotain itsestäni: Minulla on ominaisuudet, joita tarvitaan työn tehokkaaseen suorittamiseen. Tämän tavoitteen saavuttaminen osoittaa, että olen hyvä. Onnistuminen on yhtä kuin kykyni.
”Keskeinen piirre on se, että itseä verrataan jatkuvasti muihin”, Grant Halvorson kuvasi.
Tämän ajattelutavan kanssa on heikoilla epäonnistumisten kohdalla. Jos onnistuminen on yhtä kuin kykyni, epäonnistuminen antaa vahvan syyn epäillä niitä. Seuraa kaksi asiaa.
Ensimmäinen on ahdistuminen. Enkö olekaan hyvä? Eikö minulla olekaan tarvittavia kykyjä? Ahdistuksen myötä aivoissa tapahtuu jotain: työmuisti kutistuu. Työmuisti on välttämätön ongelmien ratkaisussa.
Toinen reaktio on luovuttaminen, vetäytyminen. Se ei luonnollisestikaan paranna suoritusta. ”Nämä kaksi mekanismia johtavat huonoon suoritukseen”, sanoi Grant Halvorson.
Mikä muuttuu, kun ajattelua ohjaa kehittyminen?
Toinen ajattelutapa nojaa ajatukseen jatkuvasta kehittymisestä (get better). Sen sijaan, että pyrkisin osoittamaan olevani jotain, ajattelun ytimessä on taitojeni parantaminen. En vertaakaan itseäni muihin vaan aiempiin suorituksiini. Olen kiinnostunut siitä, miten olen kehittynyt ajan myötä.
Onnistuminen tulee yrittämisestä, asenteesta, strategiasta ja sinnikkyydestä – ei siitä, mitä olen. Silloin, kun en onnistu, mietin, mitä pitää tehdä toisin.
Tavoitteiden asettelussa avainsanoja ovat parantaa, edistyä, ryhtyä ja kasvaa. Sen sijaan, että tähtäimessä on olla jotain tai tulla joksikin, fokus on oppimisessa ja taitojen parantamisessa. ”Tapamme rakentaa tavoitteita muuttaa tapamme ajatella”, sanoi Grant Halvorson.
Tutkimusten mukaan kehittymiseen perustuva ajattelutapa lisää aktiivisuutta ja yrittämistä pettymysten kohdalla. Kun näemme erilaiset tilanteet mahdollisuutena kehittyä, aivomme tekevät jotain toisin. Haaste ei synnytä ahdistusta vaan voimaa hyödyntää sitä, mitä osaamme.
Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että opiskelijat, joiden ajattelua ohjaa jatkuva kehittyminen, paransivat suoritustaan sitä enemmän, mitä enemmän he olivat poissa tolaltaan saatuaan palautteen heikosta suorituksesta. Tulokset olivat päinvastaisia niiden kohdalla, joiden ajattelu lähtee tavoitteesta olla hyvä.
Peräänantamattomuus on suorituksen paras ennustaja
Motivaatiotutkimukset osoittavat, että ensin kuvattu ajattelutapa – tavoitteena olla hyvä – on hyödyllinen silloin, kun tehtävät ovat helppoja ja ympäristö suotuisa. Kehittymiseen perustuva ajattelutapa tulee tarpeelliseksi haastavassa ympäristössä, jossa on esimerkiksi jatkuvia keskeytyksiä.
Kun ensimmäisen ajattelutavan riskinä oli vastoinkäymisten kohdalla ahdistuminen ja luovuttaminen, kehittymiseen tähtäävä ajattelutapa johtaa haasteiden ilmaantuessa kasvavaan kiinnostukseen, syvempään ajatteluun, luovuuteen ja peräänantamattomuuteen.
Eräässä tutkimuksessa selvitettiin roolimallien hyödyllisyyttä. Tulos: Kun ajattelu perustuu tavoitteeseen olla hyvä, roolimallit laskevat motivaatiota. Menestynyt esikuva saa tuntemaan itsensä huonommaksi. Kun ajattelu perustuu kehittymiseen, roolimalli kohottaa itseluottamusta. Ai noin sinä teet sen. Minäkin voin päästä tuohon, kun ymmärrän, mitä tehdä.
Kehu tekoja
Get better -ajattelutavan vahvistaminen on olennaista myös kehujen ja kritiikin antamisessa. Niiden tulisi aina keskittyä prosessiin, tekemiseen – ei ihmiseen, saati ihmisten väliseen vertailuun.
”Anna palautetta yrittämisestä, sinnikkyydestä, strategiasta ja asenteesta. ’Olit valmistautunut hyvin ja sinulla oli hieno asenne koko ajan.’ Anna tunnustusta, kun ihmiset parantavat suoritustaan. Älä sano: ’Olet niin luova. Olet nero.’ Ne vain vahvistavat be good -ajattelutapaa”, Grant Halvorson muistutti.
Vahvista kehittymiseen perustuvaa ajattelutapaa kollegana, esimiehenä, valmentajana. ”Hyödynnä omia tarinoitasi. Kerro yrittämisestä. Puhu virheistäsi. Kukaan ei kehity ilman virheitä. Jos et tee virheitä, et ole luomassa mitään uutta.”
”Tavoitteena ei ole olla hyvä vaan tulla paremmaksi. Muistuta itseäsi tästä ajattelutavasta tärkeissä hetkissä. Niin minäkin saan tehdä jatkuvasti itseni kanssa”, sanoi Grant Halvorson.
Columbia Business Schoolin motivaatiotutkimuksen keskuksen apulaisjohtaja Heidi Grant Halvorson
puhui 925 Festivaaleilla Korjaamolla Helsingissä 24.9.2014. Suomalaisessa seuratoiminnassa HIFK on lähtenyt rakentamaan get better -mindsettiä lasten ja nuorten valmennuksessa. Valo jakaa jatkossa työn tuloksia laajemmin seurakenttään.