“Parhaimmillaan soutu on elämäntapa ja elinikäinen harrastus“
Kuva: Anssi Mäkinen
Moi! Olen Antti Koiranen, 25-vuotias olympiasoutaja ja toinen Rowing Challenge 2022 -hankkeen hankekoordinaattoreista. Asun Tampereella ja edustan tamperelaista soutuseuraa Takon Soutajia. Opiskelen urheilun ohella Tampereen yliopistossa tietojohtamista ja valmistun toivottavasti vuoden 2023 aikana diplomi-insinööriksi.
Kuulun soutumaajoukkueen valmennusryhmään ja olen edustanut urallani Suomea junioreiden ja alle 23-vuotiaiden MM-kisoissa, sekä aikuisten maailmancupin osakilpailuissa.
Miten aloitit soudun ja mikä sytytti ”soutukipinän”?
Oikeastaan ensimmäisen kosketuksen soutuun sain, kun tätini vei minut kesällä 2009 kokeilemaan olympiayksikköä. Olin nuorempana harrastanut kaikenlaisia urheilulajeja, mutta mikään ei oikein ”napannut”, enkä muutenkaan ollut erityisesti liikunnasta kiinnostunut. Tuosta soutukokeilusta jäi kuitenkin jokin into opetella lisää ja myöhemmin samana syksynä menin mukaan Takon junnutreeneihin. Siellä mukava porukka ja innostavat valmentajat auttoivat hurahtamaan lajiin. Myöhemmin halu menestyä ja into treenata enemmän johtivat urheilijan uralle.
Mikä soudussa on mielestäsi parasta?
Vaikea sanoa mitään yksittäistä asiaa. Varmaankin se, että tässä on jatkuvasti jotain kehitettävää, eikä haasteet lopu kesken. Soutu on myös todella monipuolinen laji. Ehdottomasti parhaita hetkiä on kesäiltana soutaa peilityynellä järvellä, kuunnella veneen liukua ja hakea ”täydellistä” vetoa.
Mitä haluaisit sanoa soudusta kiinnostuneelle nuorelle?
Rohkeasti ja avoimin mielin kokeilemaan vaan! Uskon, että jokaisen on mahdollista löytää se oma lajinsa. Urheilu tuo paljon sisältöä elämään ja soudun kautta olen löytänyt samanhenkisiä kavereita. Parhaimmillaan soutu on elämäntapa ja elinikäinen harrastus.