“Omien rajojen rikkominen ja itsensä kehittäminen on se pääjuttu“
Kuva: Olavi Kaljunen (trackpic)
Moro! Olen Juho-Pekka Petäjäniemi, 35-vuotias Olympia- ja Coastal-soutaja, ja toinen Rowing Challenge 2022 -hankkeen hankekoordinaattoreista. Asun Turussa, mutta edustan alkuperäistä seuraani Takon Soutajia. Olen opiskellut huippu-urheilun ohella Turun yliopistossa ja valmistunut sieltä oikeusnotaariksi vuonna 2014.
Kuulun soutumaajoukkueeseen ja olen edustanut urallani Suomea aikuisten, alle 23-vuotiaiden ja opiskelijoiden MM-kisoissa, aikuisten EM-kisoissa, Universiadeissa, sekä maailmancupin osakilpailuissa.
Miten aloitit soudun ja mikä sytytti ”soutukipinän”?
Aloitin soudun 15-vuotiaana. Olin harrastanut koko ikäni kaikenlaista urheilua, ja pelasin paikallisjoukkueessa jääkiekkoa ja jalkapalloa. Koska harjoitukset niissä olivat iltaisin, vanhemmat laittoivat minut ja veljeni Joonaksen Takon Soutajien soutukouluun kesälomalla, jotta meille olisi ollut aamupäivisin jotain muutakin tekemistä kuin tietokoneen pelaaminen. Soutukoulun vetäjä oli Takon Soutajien aiemmin aloittanut nuori. Lisäksi melkein samaan aikaan soudun oli aloittanut 3 muutakin nuorta, joten meillä oli hyvä noin 10 hengen porukka lähes saman ikäisiä nuoria kasassa ja pääsimme heti treenaamaan joukkueveneissä.
Hyvä porukka, innostunut ohjaaja ja seuran valmentajat kannustivat jatkamaan, ja jo seuraavana kesänä seurallamme oli kaksi pariaronelosta kilpailemassa junioriliigassa. Minun pariaironelonen voitti tiukan kamppailun jälkeen koko liigan ja SM-kultaa. Oli mahtavaa kisata tiukkoja kisoja hyvällä porukalla! Menestys kannusti jatkamaan ja treenaaman yhä enemmän, ja lopetinkin jalkapallon ja jääkiekon seuraavana vuonna. Tällöin kolmantena soutukesänäni ollessani viimeistä vuotta A-junioreissa voitin myös SM-kultaa yksikössä ja veljeni kanssa pariairokaksikossa. Siitä kesästä lähtien olen ollut Suomen huipulla.
Mikä soudussa on mielestäsi parasta?
Tämä on minulla muuttunut vuosien varrella. Aluksi samanhenkinen hyvä porukka ja uusien haasteiden oppiminen oli kannustavaa. Sitten kilpailujen voittaminen (mikä vieläkin kyllä maistuu!). Tämän jälkeen soudun raaka fyysinen olemus, oman fysiikan kehittäminen ja omien ennätysten rikkominen motivoi. Nyttemmin kun ennätysten rikkominen on alkanut vaikeutua, niin olen alkanut arvostaa tekniikan kehittämistä: tekniikalla on iso rooli että saa käytettyä koko fyysisen kapasiteetin veneen kuljettamiseksi eikä tule hukkatyötä.
Yhteenvetona varmaan sanoisin, että omien rajojen rikkominen ja itsensä kehittäminen on se pääjuttu. Soutu on niin moninainen laji: tarvitaan tiukkaa fysiikkaa, hyvää tekniikkaa, ja joukkueen saumatonta yhteistyötä huipputuloksen saamiseksi. Soudussa on niin paljon kehitettäviä osa-alueita, että aina voi kehittyä ainakin jollain osa-alueella.
Mitä haluaisit sanoa soudusta kiinnostuneelle nuorelle?
Tervetuloa kokeilemaan! Alkuun tekniikka voi tuntua haastavalta, mutta kun jutun juonesta saa kiinni pääsee menosta nauttimaan!
Soututreeneissä kehitetään voimaa ja kestävyyttä, ja säännöllisen harjoittelun tulokset tulet varmasti huomaamaan!